Kun Itä-Kanadassa taistellaan pahimpien tulvien kanssa viimeisten 50 vuoden aikana, minkä takia Montréal ja 125 muuta sitä ympäröivää paikkakuntaa julistettiin hätätila-alueeksi, ja kun pääministeri Justin Trudeau arvioi henkilökohtaisesti, että ”säätieteellisten ääri-ilmiöiden esiintymistiheys nopeutuu, ja se on seurausta ilmastonmuutoksesta”, minkä johtopäätöksen Ranska tekee vuosi niiden poikkeuksellisten tulvien jälkeen, jotka vaikuttivat vakavasti Seinen ja Loiren keskikokoisiin sivujokiin? No ei paljon minkäänlaista.

Kesäkuun 2016 tulvien seuraukset – varoituslaukaus

Ympäristöministeriön ja sisäasiainministeriön (1) helmikuussa 2017 julkaisemasta raportista käy ilmi, että tulvienehkäisemisjärjestelmissä on paljon parannettavaa, että liian monissa kunnissa ei ole kunnallista pelastussuunnitelmaa, että Loiren ja sen sivujokien rantavallien valvomisesta vastaavien joukkojen taitojen rajat tulivat esille ja että valtio ei toteuttanut yksityisille tarkoitettuja taloudellisia tukikeinoja kovin tehokkaasti. Koska kyseessä on virallinen raportti, meillä on täysi syy huolestua.

30.5. – 6.6.2016 riehuneet tulvat voivat olla enne suuremmasta tulvasta, ja se mikä on varmaa, on se, että me emme ole valmiita kohtaamaan sitä.

Luonnonkatastrofeja koskevat vakuutusmaksut – turha vero, joka heikentää meidän riskikulttuuriamme!

Ranska ylpeilee sillä, että se on perustanut solidaarisen luonnonkatastrofeja koskevan korvausjärjestelmän, joka on erittäin suojeleva, mutta joka saa korvaukset tuntumaan salakavalasti mukavilta suojaamisen kustannuksella. Jokaisen tulvan jälkeen juostaan ”luonnonkatastrofitilasta” maksettavien korvausten perässä. (2)

Ja kuitenkin niissä 861 kunnassa, jotka julistettiin luonnonkatastrofialueeksi kesäkuussa 2016, enemmän kuin puolessa ei ollut tulvariskien ehkäisemissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on säädellä tulvivan alueen maa-alueiden käyttämistä. Tämä on aivan järjetöntä!

Kesäkuun 2016 tulvat, vaikka ne olivatkin laajuudeltaan keskimääräisiä, tulivat maksamaan 1,2 miljardia euroa, mikä teki niistä toiseksi kalleimman tapahtuman, joka on rekisteröity sen jälkeen, kun luonnonkatastrofijärjestelmä luotiin Xynthia-myrskyn jälkeen. Luonnonkatastrofeja koskevat vakuutusmaksut ovat merkkejä ajastaan (katso luonnonkatastrofeja koskevien vakuutusmaksujen tase 1982 – 2015), sillä ne ovat kolminkertaistuneet 30 vuoden aikana (1,6 miljardia euroa vuonna 2015).

Tämä järjestelmä lentää taivaan tuuliin seuraavan suuren tulvan yhteydessä, ja valtio tulee korvaamaan vahingot vakuutetuille ottamalla velkaa. Se on aivan varmaa.

Ranska on säilynyt vuosisadan ajan suurilta tulvilta, sillä edellinen suuri tulva oli Seinellä vuonna 1910, mutta on arvioitu, että sen tyyppisen tulvan saapuminen Pariisin alueelle on joka vuosi 1/100. ETYJ on laskenut sen materiaalisiksi kustannuksiksi 30 miljardia euroa.

Loiren kohdalla luonnonkatastrofien pirullinen unohdusmekaniikka on vieläkin kauheampi. Sadat tuhannet kansalaiset uskovat, että keskiajalla rakennetut suojavallit suojelevat heitä, mutta ne ovat pettäneet jo monesti vuoteen 1856 saakka, jolloin tapahtui viimeinen suuri katastrofi.

Entisaikojen ihmiset eivät tunteneet luonnonilmiöiden aiheuttamia riskejä. Nykyisin liiallinen kaupungistuminen, ekosysteemien tuhoutuminen ja pintojen käsittely vedenpitäviksi ovat kuitenkin tekijöitä, jotka pahentavat poikkeuksellisten ilmastohäiriöiden seurauksia. Riippumatta julkisten käytäntöjen sallivuudesta rakennettavilla alueilla.

Koska me olemme vähitellen padonneet jokemme vuosisatojen aikana ja luoneet suuria rakennelmia virtausten hidastamiseksi, olemme saapuneet luonnonvarojen käytön päähän.

Ovatko tulvien ehkäisemisen toimintaohjelmat tehokkaita? Mikään ei ole niin epävarmaa…

Tulvien ehkäisemisen toimintaohjelmat tulivat voimaan vuonna 2003 ja niiden tavoitteena on vähentää tulvien vaikutuksia alueilla globaalin riskienlähestymistavan avulla, joka toteutetaan valtion palvelujen ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Näiden kauaskantoisten ohjelmien tavoitteena on ehkäistä tulvia sadoilla toinen toistaan hienostuneimmilla tulvatutkimuksilla ja -skenaarioilla, jotta riskit voitaisiin tunnistaa paremmin ja suojella alueita pääasiassa dynaamisen hidastamisen rakenteellisilla toimenpiteillä tai hydraulisen suojauksen rakennelmilla, jotka ovat maksaneet satoja miljoonia euroja. (3)

Lukiessa viime vuosikymmenten aikana tapahtuneista katastrofeista (Nîmes, Vaison-la-Romaine, Gard, Korsika…) voi täydellä syyllä epäillä kyseisten investointien ja joskus tehottomien suojausjärjestelmien tehokkuutta.

Säävaroitukset, Ranskan jokien tulvariskien ilmoitusjärjestelmä Vigicrue, tieteelliset ennusteet; meitä ei ole koskaan ennen varoitettu näin hyvin lähestyvistä luonnonkatastrofeista. Mutta jos on kysymys asukkaiden ja haavoittuvien kohteiden tehokkaasta suojelemisesta, mitään tai lähes mitään ei ole kuitenkaan suunniteltu.

Ylisääntelyn aikana näyttää siltä, että odottaminen ja hidasteleminen ovat yleisempiä kuin toiminta ja suojaaminen. Kyllä, ilmasto muuttuu ja siihen pitää varautua ja ei, tulvien aiheuttamista vahingoista ei ole pakko kärsiä, sillä niiltä on mahdollista suojautua, jos valtio ja alueelliset yhteisöt haluavat antaa siihen keinoja.

Koska me tiedämme nykyisin, että 1/4 ranskalaisista ja 1/3 työtehtävistä ovat mahdollisesti alttiita tulville, meidän on opittava elämään sen kanssa ja yritettävä vähentää vähentää sellaisen katastrofin vaikutusta.

Mutta miten? Laittamalla haavoittuvimmat toiminnot tulvan ulottumiin, suojaamalla verkostot, hankkimalla siirrettäviä laitteita hätätilanteisiin ja kehittämällä kosteita alueita jopa kaupunkiemme sisäpuolella! Lopetetaan jokiemme rantojen betonointi, epävarman tehokkuuden omaavien tekoaltaiden rakentaminen ja tähtitieteelliset kustannukset, jotka ulottuvat kymmeniin miljooniin euroihin saakka. Ne ovat passiivisia suojaamisia, jotka eivät suojaa kansalaisia myrskyisiltä tulvilta hänen asuinpaikallaan.

Koska tiedämme, että menneisyyden virheiden korjaamiseen kuluu vuosikymmeniä, eikö nyt olisi oikea hetki ottaa askel kohti kestäviä suojauskeinoja ja rakennussääntöjä, joissa tulvariski otetaan todellisuudessa huomioon?

Näin ollen julkisten toimijoiden on korkea aika lopettaa vastuun siirtäminen muille; sen sijaan heidän täytyy määritellä selkeästi jokaisen sidosryhmän, ja myös kansalaisen, kansalaisyhteiskunnan tärkeimmän toimijan, tehtävät ja vastuut. Meidän on toimittava välittömästi suojataksemme itsemme konkreettisesti.

Takaako Ranskan tasavalta henkilöiden ja omaisuuden turvallisuuden kaikille? Todistetaan se.

(1) (1) Ympäristön ja kestävän kehityksen yleisneuvoston (CGEDD) raportti nro 010743-01 ja hallintoasioiden tarkastusosasto IGA n° 16080-R
(2) https://www.lesechos.fr/idees-debats/cercle/cercle-157774-les-couts-caches-du-regime-cat-nat-2004732.php
(3) http://www.georisques.gouv.fr/ma_maison_mes_risques/